Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Tsavo

Kuva
Tsavon kansallispuisto, Kenia. Ensimmäinen kosketukseni afrikkalaiseen luontoon ja safariin.


Jokainen on nähnyt lukemattomia luontodokumentteja ja upeita kuvia ja kertomuksia afrikkalaisista kansallispuistoista, villieläimistä ja safareista. Totuus on vielä kymmeniä kertoja upeampaa. En odottanut sitä. En odottanut mitään. En ollut erityisesti suunnitellut safarille lähtemistä, safari tuli tavallaan hakemaan minut. Ja onneksi tuli. En voi käsittää miksen ole koskaan edes harkinnut, saati lähtenyt katsomaan minkälaista hommaa se safarilla oleminen oikeasti on. Koska nyt mietin: mikä siinä EI ole kiinnostanut?

Siinähän on kaikki. Pääset keskelle vaikuttavaa, elävää luontodokumenttia. Sinut viedään sinne autolla, sinun ei tarvitse itse vaivautua kuin katsomaan ja kokemaan. Ja se luontodokumentti ELÄÄ. Se tuoksuu ja haisee, se liikkuu, hyppii, heiluu. Se on täynnä pölyä ja hikeä, siinä porottaa aurinko, välillä sen kastelee kosteankuuma sadekuuro. Se sirittää, humisee, piipittää, kohisee j…

Mombasa

Kuva
Ensimmäinen matkani Afrikkaan. Lähtöpäätös syntyi hetkessä; elämäntilanne oli sellainen, että kauas piti päästä, oli välttämätöntä irrottautua kaikesta. Oli myös pakko löytää sellainen paikka, jossa päinkään en ollut edellisessä elämässäni käynyt. Oli päästävä näkemään ja tekemään sellaista, mihin ei liittynyt mitään muistoja, ei mitään yhteyksiä vanhaan. Afrikka ei ollut koskaan ollut matkakohteideni top tenissä, en ollut erityisen kiinnostunut safareista, eläimistä ja afrikkalaisesta kulttuurista.
Sitä en muista, mistä Mombasa, tai yleensä Kenia tuli mieleeni. Kuulinko sen ikivanhan ja -ihanan Taiska-klassikon radiosta, näinkö mainoksen netissä, vai hyppäsikö nimi vain silmiini matkatoimiston ikkunasta, mutta joka tapauksessa se tuntui heti oikealta. En edes tutkinut paikkaa sen tarkemmin ennen matkan varausta, nimi sanoi kaiken. Jos ei ihminen Mombasassa pääse kauas kauas pois niin ei sitten missään!

Afrikka otti minut vastaan sateisena, mutaisena, höyryävän kosteana, likaisena, v…

Oodi e-kirjalle

Kuulun siihen sakkiin, joka vielä viime vuosiin asti vannoi ja vakuutti, ettei tule koskaan luopumaan oikeasta painetusta kirjasta. Olin väärässä. Olen takinkääntäjä. Rakastan e-kirjoja.
Tai nyt vähän valehtelin; en todellakaan tule koskaan luopumaan oikeasta painetusta kirjasta, aion edelleen ostaa niitä, haluan, että omat tärkeät kirjat on hyllyssä paperisina. Rakastan niitä vielä enemmän kuin e-kirjoja. Kansipaperin sileys ja kiiltävyys, kuvat, värit, paperin tuntu ja tuoksu, sivujen kääntelyn rytmi ja ääni. Silittelen ja nuuskuttelen niitä, saan pieniä sormenpääorgasmeja kun hitaasti hivelen sivujen sileitä reunoja.
Mutta hyvänen aika, miten matkalukeminen on kohonnut uudelle tasolle, kun luovuin typerästä periaatteestani ja hommasin e-kirjalukijan!
Ihan jo se luettavan määrä. Ennen piti valita kolme viisi kirjaa, mahdollisimman erilaisia, eri tyylisiä, paksuisia, kielisiä, että olisi edes jotain valinnanvaraa eri tilanteisiin. Miten sitä muka voi tietää mitä milloinkin haluaa lu…

Näyttely: Basquiat

Kuva
"The more I paint, the more I like everything." - Basquiat -

"The more I see paintings, the more I like everything." - Rita -
Tämä postaus on odottanut pöytälaatikossa jo jonkun aikaa. Olen pyöritellyt sitä, miettinyt, kirjoittanut, deletoinut, ja kirjoittanut uudestaan. Mietin, miksi mun on niin vaikea kirjoittaa Basquiatista. Se ei ole mulle mikään idoli, ei mikään maailman suurin ja ihanin ja taitavin, mutta joku siitä tekee vaikean kuvailtavan. 
Luulen, että se on sielu. I mean, katsokaa nyt sen kuvaa. Sen silmät on nähneet kaiken, vaikka se on vasta alussa. Tai sitten se tiesi, että se onkin jo lopussa. Ja tottakai se tiesi - miten olisi voinut olla tietämättä. Basquiatin taide on pelkkää intohimoa, pakkomiellettä. Siinä ei ole kyse taiteilijan taidokkuudesta ja kuvien tasokkuudesta. Siinä on kyse alkukantaisesta tarpeesta purkaa pää paperille tai seinälle, ja antaa muidenkin nähdä maailma omien silmien kautta.
Yritin valita kuvia, en osannut. Mutta koska Bas…

Sooloilua

Kuva
Olosuhteiden pakosta minusta tuli soolomatkailija. Omasta tahdostani minä jatkoinkin soolomatkailijana. Mitä useammin matkustan jonkun kanssa, sitä tiukemmin päätän pysyäkin soolomatkailijana.

Ei voi olla suurempaa vapauden tunnetta kuin lähteä matkaan yksin. Kotonakin on enemmän velvollisuuksia ja pakkoja kuin matkalla; muualla olet täysin irti. Ja kun on reissun päällä pelkästään itsensä kanssa, on täydellisen vapaa. Kukaan ei tunne sinua, sinä et tunne ketään. Sinun ei tarvitse käyttää mitään naamiota, ei vetää mitään roolia, ei olla kukaan kenellekään. Voit olla ihan mitä haluat ja vaihtaa vaikka identiteettiä kerran päivässä, eikä kukaan huomaa. Saat olla ujo, reipas, hiljainen, riehakas, uhkarohkea, vetäytyvä - ihan mitä tahansa. Ei tarvitse välittää mokailusta; kukaan ei tunne sinua eikä tule koskaan tapaamaan sinua uudestaan, ei levitä juttuja sinusta kavereillesi tai someen. Saat olla ihan se typeriä kyselevä turisti tai pelokas pieni hiirulainen, kukaan ei pakota tekemään ta…